Siirsimme kotisivut uudelle osoitteelle

http://www.oikeuselamaan.org

Käythän tutustumassa!

Hiljaista syrjintää, koventuvia asenteita

Suomessa tehdään vuosittain yli 10 000 aborttia. Helsingin Sanomien mukaan lähes 60 % Down-raskauksista keskeytetään. Seulontatutkimukset ovat lisänneet vanhempien mahdollisuutta valita etukäteen, millaisen lapsen haluavat. Kuitenkin monet abortoiduista Down-potilaista olisivat vain hyvin lievästi vammaisia.

Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa syrjiä vammaisuuden perusteella. Onkin yleinen periaate, että yhteiskunnan sivistystason tärkeimpiä mittareita on se, miten se huolehtii heikommistaan.

Voidaan kysyä, onko Suomi – useiden muiden maiden ohella – ajautumassa tässä suhteessa yhä kauemmas aidosta sivistys- ja oikeusvaltiosta. Lapsen epäilty vammaisuus on aborttilain mukaan oikeutus abortin tekemiselle 24. raskausviikolle asti, kun vapaa abortti on sallittu 12. viikolle. Myöhäisissä vammaisaborteissa lapset ovat jo hyvin kehittyneitä ja olisivat voineet jäädä eloon kohdun ulkopuolellakin. (Aiheesta on kuvia, joita ei suositella heikkohermoisille.)

Asenteet vammaisten abortoimista kohtaan ovat koventuneet. Helsingin Sanomien haastattelemat vammaisasiantuntijat pitävät tilannetta huolestuttavana myös eloonjääneiden vammaisten kannalta:

“Olemme huolestuneita, onko viesti se, että kehitysvammaiset ihmiset eivät ole tervetulleita tähän yhteiskuntaan”, sanoo Kehitysvammaisten tukiliiton vs. toiminnanjohtaja Mari Saarela.

Tilanne on ironinen. Down-syndrooman syyn löysi ranskalainen geneetikko Jerome Lejeune, joka kuoli syöpään vuonna 1994. Lejeune vastusti aborttia ja taisteli elämänsä loppuun saakka Downien oikeuksien puolesta.

Ei tukea lääkäreiltä

Helsingin Sanomien artikkeli kuvailee osuvasti sitä, miten kehittyvä teknologia on koventanut lääkärien asenteita ja lisännyt paineita vanhempia kohtaan.

Pauliina ja Ilkka Paukkunen päättivät pitää lapsensa, jolla havaittiin kohdussa MMC, synnynnäinen selkärankahalkio. Lääkäreiltä he eivät saaneet tukea päätökselleen.

“Jos olisimme keskeyttäneet raskauden, se olisi sama, jos sanoisin veljelleni, että on syvältä, että synnyit”, kertoo Ilkka, jonka veljellä on neurologinen poikkeavuus, Aspergerin oireyhtymä.

“Meitä on järkyttänyt, minkä keskellä joutuu, kun tulossa ei ole terve lapsi. Olen kokenut, että meitä on syyllistetty sairaan lapsen ottamisesta”, Pauliina sanoo.

Paukkusen mukaan neljä tutkimuksia tehnyttä työntekijää oli sitä mieltä, että raskaudenkeskeytys olisi huonoista vaihtoehtoista parempi. Näillä löydöksillä teillä on oikeus aborttiin, ilmoitti ensimmäinen lääkäri. Oletteko aivan varmoja, hän kysyi, kun vanhemmat kertoivat, etteivät halua keskeytystä. Miettikää vielä, sanoi toinen lääkäri kuultuaan vanhempien päätöksen.

“Ihmiset luottavat lääkäreihin. Herää kysymys, kuinka moni päätyy aborttiin kuullessaan sellaisia kommentteja kuin me”, sanoo Pauliina.

Lääkärien muuttuva etiikka

On murheellista lukea lääkärien koventuneista asenteista niin kehitysvammaisia kuin aborttiakin kohtaan. Vielä 1990-luvulle saakka uudet suomalaisetkin lääkärit lausuivat Hippokrateen valan. Antiikista periytyvä vala korostaa elämän vaalimista. Se viittaa eksplisiittisesti myös syntymättömän lapsen oikeuksiin:

“En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.”

Vuodesta 1997 lähtien lääkärit ovat voineet lausua vapaaehtoisen lääkärinvalan. Siitä on viittaukset aborttiin poistettu. Kuitenkin vala korostaa elämän kunnioittamista sekä potilaan tahdon kunnioittamista.

PS. Jussi Konttisen artikkeli Helsingin Sanomissa on tärkeä puheenvuoro, joka epäilemättä tulee herättämään keskustelua kahvipöydissä ja iltapuulla. Artikkelissa on vain yksi ongelma: se puhuu yksinomaan “raskauden keskeytyksestä”. Kyseinen kiertoilmaisu kuvaa vain äidin tilaa. Lapsen näkökulmasta kyse on elämän lopettamisesta.

Terve ystävä,

Lääkäreillä pitää olla oikeus valita, suorittaako aborttia vai ei. Omantunnon suojeleminen on Euroopassa perusoikeus:

I LUKU: IHMISARVO

5 artikla: Orjuuden ja pakkotyön kielto
2. Ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä.

II LUKU: VAPAUDET

10 artikla: Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus
1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. (…)
2. Oikeus kieltäytyä omantunnon syistä tunnustetaan tämän oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti.

Lähde: Euroopan unionin perusoikeuskirja - siteeraamme alkuperäisen tekstin mukaisesti (ks. englanti t. ranska); suomen virallinen käännös rajoittaa omantunnon oikeuden koskemaan vain asepalvelusta.

Valitettavasti Suomessa lääkärilla ei ole lakiin kirjattua oikeutta omantunnon syistä kieltäytyä abortin suorittamisesta. Suomessa ei voi olla gynekologi, jos ei suostu tekemään aborttia.

Me allekirjoittaneet puolustamme lääkäreiden perusoikeutta toimia omantunnon mukaan.

Kerrothan kaverillekin tästä adressista.

Sinun mielestäsi, mitä me voimme tehdä? Missä voimme parantaa, mihin kannattaisi eniten keskittyä?

Odotamme innolla näin vuoden alussa ehdotuksia täynnä avointa mieltä, luovia ratkaisuja ja rakentavaa kritiikkiä.

Anna palautetta!

Joka tapauksessa tuomioistuin sanoi, että Irlannin laki on ihmisoikeussopimuksen mukainen, kun se puolustaa syntymättömien oikeutta elämään eikä ole oikeutta abortoida. EIT tunnusti myös, että syntymättömillä on oikeus elää. “Lapsen oikeus elää voi laillisesti ylittää muita ristiriidassa olevia oikeuksia”, sanoi Grégor Puppinck, European Centre for Law and Justice -ryhmästä.  Hän myös muistuttaa, että valtio on se, jonka pitää puolustaa oikeutta elämään, kun se käyttää suvereniteettiään.

Mitä emme ymmärrä, on miksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei vielä puolusta elämää kaikissa tapauksessa, niin kuin leuhkii:

http://eur-lex.europa.eu/fi/treaties/dat/32007X1214/htm/C2007303FI.01000101.htm

Biologisesti äiti ja lapsi ovat kaksi eri yksilöä. Heillä on erilainen DNA, toisinaan eri sukupuoli, ja heidän ruumiinsa toimivat itsenäisesti. Tämä näkyy erityisesti koeputkihedelmöitysvauvoissa, jotka alkavat kasvaa jo ennen kuin ovat naisen kohdussa. Kai vauva tarvitsee äitiään, mutta se ei tee heistä yhtä ruumista.

Abortin kannattajien tärkein argumentti on, että vauva ei ole persoona, koska hänellä ei ole tietoisuutta. Se on filosofinen dilemma, ja siihen on paljon vastauksia. Mutta minun mielestäni emme voi perustaa lainsäädäntöämme siihen, kun perustelu on niin heikko. Emme saa unohtaa, että myös orjuus perustui siihen, että vaikka orja on ihminen, ei voitu ajatella puhuttavan persoonasta. Jopa natsit käyttivät persoonan käsitettä puolustaakseen tekojaan juutalaisia vastaan.

Ehkä joku voi kysyä: Ok, ja mitäs ehdotat? Että nuori tyttö tai nainen joka ‘ei ole valmis äitiyteen’ pitäisi epätoivottua vauvaa läpi elämänsä?

Ensiksi haluaisin sanoa, että vauva ei ole Stockmannin hyödyke, joka voidaan palauttaa jos ei tykätä. Ei, hän on ainutlaatuinen, häntä ei voida palauttaa eikä vaihtaa.

On totta, että emme voi vaatia naiselta, joka ei voisi olla äiti, että hän pitäisi vauvan, mutta on olemassa muita, parempia vaihtoehtoja kuin abortti, esimerkiksi adoptio. Ei ole liikaa vaadittu, että kantaisi vauvaa 9 kuukautta (joista vain 3 tai 4 viimeistä näkyy ulospäin) ja suoda hänelle kaikki resurssit, joita hän voisi tarvita ennen vauvansa syntymistä.

Entä ne jotka ovat raskaana raiskauksen takia?

Tällainen tapaus on mitä surullisin, ja äitiä onkin autettava kaikin mahdollisin keinoin. Mutta abortti ei ole mikään ratkaisu, koska se kaksinkertaistaa sekä uhrien määrän että naisen ongelmat. Joka tapauksessa tällaisia tapauksia on Suomessa vähemmän kuin 3 joka vuosi (ja se on jo liikaa). Ratkaisu ei ole tappaa vauvat vaan estää raiskauksia kaikin voimin, mitä valtio ja yhteiskunta voivat tarjota, asia jota mielestäni vielä ei tehdä.

Abortin hyväksyminen on ollut suuri virhe, ja meidän on korjattava se. Tulevat sukupolvet tuomitsevat meidän tekojemme mukaan, ja tulevat ihmettelemään: miten meidän isovanhempamme sallivat, että maailmassa joka vuosi 50 miljoonaa syntymätöntä ihmistä kuoli vain, koska muiden mielestä he eivät olleet persoonia.

Nykyään käsitteitä persoona ja ihminen käytetään suurin piirtein synonyymeinä. Sanoin suurin piirtein, koska on yksi poikkeus: sikiö. Tuskin kukaan, joka tuntee biologian perusteet, sanoo, ettei sikiö ole ihminen. Siksi abortin kannattajien oli etsittävä toinen argumentti oikeuttaakseen näkemyksen, ettei sikiöön voida soveltaa perusihmisoikeutta, oikeutta elämään. Jotta saataisiin oikeutus päättää syntymättömän ihmisen elämästä, väitetään, että sikiö ei ole persoona, koska hän ei tiedosta itseään.

Miksi, jos sikiö on ihminen, hän ei ole ihmisoikeuden subjekti? Vain persoonan käsitteen takia? Vain niin epätieteellisen ja epäselvän käsitteen takia? Mielestäni, jos persoonan käsite on abortin perustelu, meidän tulisi miettiä aborttia uudestaan.

Osoitteessa http://www.adressit.com/emme_aanesta_aborttia_kannattavia on tämä adressi:

“Me allekirjoittaneet emme aio äänestää vuoden 2011 eduskuntavaaleissa sellaista puoluetta tai ehdokasta, joka kannattaa aborttia. Myös sitoudumme äänestämään puoluetta, joka kannattaa syntymättömien oikeutta elämään.”

Jos et aio äänestää aborttia kannattavia, käy allekirjoittamassa adressi osoitteessa: http://www.adressit.com/emme_aanesta_aborttia_kannattavia

Sopivin tieteenalue vastaamaan kysymykseen on biologia, tiede, joka tutkii elämää. Biologian tutkimus todistaa, että heldelmöityksen jälkeen, eli kun siittiö on läpäissyt munasolun seinämän ja kun sekä siittiön, että munasolun solukalvot ovat sulautuneet yhteen, on sillä hetkellä käynnissä siittiösolun ja munasolun välinen biokemikaalinen vuorovaikutus, joka on jo itse asiassa juuri muodostuneen uuden elämän (jolla on oma DNA) aineenvaihduntaa solutasolla. Kaikesta ihmeellisintä tapahtumassa on solukalvon sulkeutuminen, joka estää muita siittiöitä pääsemästä sisään, ja munasolun kromosominen jakautuminen, minkä tuloksena solu sisältää oikean määrän ihmislajin kormosomeja. Tätä ei munasolu koskaan toteuta yksinään, niin kuin ei mikään muukaan orgaaninen solu. Kyseessä on tosiaan uusi solu, jota kutsutaan tsygootiksi. Se on geneettisesti ainutlaatuinen, ja eroaa huomattavasti isän ja äidin soluista,. Solu käynnistyy kuin uusi järjestelmä, joka muodostuu yhtenäiseksi ja joka toimii itsenäisesti heti siitä hetkestä lähtien, kun DNA on muodostunut.

Seuraavien tuntien ja päivien aikana tsygootin (hedelmöittyneen munasolun) muodostumisesta solu jakautuu biologisena kokonaisuutena paljon monimutkaisempaan muotoon. Ymmärtääksemme ja selittääksemme sen tosiasian, että kyseessä on uusi olento, meidän on ensiksi huomattava seuraavat biologiset avainominaisuudet, jotka luonnehtivat koko heldelmöityksestä liikkeelle lähtenyttä prosessia.

1) Yhtenäisyys on ominaisuus, joka on seurausta hedelmöityksessä tapahtuvasta yhdistymisestä. Se tarkoittaa sitä, että käsillä oleva elollinen systeemi on yksi ja sama. Se on toimiva kokonaisuus, eikä vain toisiinsa jollakin tavalla liittyneitä osia. Yhtenäisyyden perustana toimii perimä, jonka suuri määrä säätäjägeenejä varmistavat täsmälleen oikean ajan, paikan ja olosuhteet sikiön kehitykselle. Perimä siis ohjaa sikiön kehitykselle vättämättömiä, toisiaan tarkasti seuraavia muodonmuutoksia sekä kasvua.

2) Jatkuvuus: Havainnoillistamalla uuden olennon kehitystä pidemällä aikavälillä huomataan, että kaikki tapahtuvat muutokset seuraavat toisiaan ilman häiriötä – ilman, että muutosten ketju katkeaisi missään vaiheessa. Samat, jotka loivat termin, alkio, joka oikeuttaisi niiden hajottaminen ja vähentäen moraalisen vaikutuksen ja onnistuen näin saamaan kaksi ensimmäistä viikkoa alkion hävittämiseksi tai tutkimiseksi, ns. Warnock komitean jäsenet, tunnustivat asiakirjoihinsa, että “Kerran, kun hedelmöitys on alkanut, siitä lähtien ei ole toisistaan tai edellistä tärkeämpää vaihetta kehitykselle, vaan kaikki on ikään kuin yksi jatkuva prosessi ja jos yksikin vaihe jää toteutumatta, juuri tiettyyn aikaan ja tietystä järjestyksestä, myöskin sitä edeltävä vaihe lakkaa. Jatkuvuuden ominaisuus näyttää ja osoittaa uuden ihmisolennon yksilöllisyyttä ja yhtenäisyyttä. Sukusolujen yhdistymisestä lähtien, löydämme aina ihmisolennon, jolla on oma henkilöllisyys ja joka rakentuu automaattisesti monien onnistuneiden ja monimutkaisten vaiheiden kautta.

3)Asteittaisuus: Tarkoittaa sitä, että jokainen näkemämme muutos, alkio ja sikiövaiheessa, on asteittaisesti saavutettu lopullinen muoto. Tämä on luonteenomaista alkion olennaiselle alkamiselle, voidakseen ylläpitää kehityksen suuntaa lopulliseen muotoon.

4.Yksilöllisyys: Nykypäivänä, lajien jälkeisten, henkilöllisyyttä ja yksilöllisyyttä määritellään jo biologisesti perimästä. Eikä enää mikroskooppisen morfologian(muodon muodostuminen) kautta, niin kuin on tehty viime vuosikymmeninä. Tämän takia hedelmöittynyt munasolu osoittaa sen yksilön kuuluvan ihmislajiin. Ja sen omaavat geneettiset merkinnät todistavat sen olevan geneettisesti omaperäinen ja erilainen äidin ja isän soluista.

Loppujen lopuksi, biologiset yksityiskohdat, voivat auttaa määrittelemään milloin ihmislajin yksilön elämä olemassaolo alkaa ja miten se kehittyy. Kaikki olennainen tieto tsygootin muodostumisesta ja sen ensimmäiset tunnit elämää, osoittavat todistetusti, että sukusolujen yhtymisestä lähtien, marssittaa tämän yhtenäiseksi ja uudeksi ihmissoluksi, lahjoittaen tälle aivan uuden geneettisen rakennelman, joka perustaa pohjan jo aikaisemmalle kehitykselle. Tämä geneettinen informaatio on vakuus tsygootti yksilöllisyydelle ja sen kuulumiselle ihmislajiin, jota tukee lukemattomia morfogeneettisia mahdollisuuksia, jotka muodostuvat itsestään ja hiljalleen tarkasti ohjatun epigeneettisen prosessin aikana.

Alkio on Ihminen.

Kuten juuri näimme, biologian tieteelliset seikat valottavat tarvittavat yksityiskohdat, jotta saisimme vastauksen kysymykseen, millä hetkellä ihmisalkio on ihmislajin yksilö. Kuitenkin, kyseessä on myös ihminen, eikä se ole enää biologinen näkemys vaan filosofinen.

Epäilemättä, ei mikään kokeellinen tulos pysty todistamaan hengellisen sielun olemassa oloa. Kuitenkin tieteellinen tieto ihmisalkiosta antavat jo erinomaisen suunnan voidakseen kuvailla järkevästi ihmishengen läsnäoloa jo sen alkumetreillä. Kuinka siis ihmisolento ei voisi olla ihmishenki?

Hedelmöityksestä lähtien, uusi elämä vihitään samalla hetkellä, joka ei ole isän tai äidin, vaan sen uuden ihmisolennon, joka sitten kehittyy.

Se ei olisi ihmishenki, ellei se olisi jo sitä alusta lähtien.

Ihmisolento on Ihminen, jolla on hyveenä taipumus omistaa ihmisluonne, täydessä ymmärryksessä elävä ihmislajin edustaja. Se on Ihminen ja sikäli omassa hyveellisessä luonteen järjessä. Olla ihminen kuuluu ontologia käsitteeseen: ihmisolemassaolon tilaa ei voida lisätä tai vähentää vähitellen, se on radikaalinen tila. Ihmistä määrittelevien ominaisuuksien puuttuminen, kuten, kyky luoda suhteita, järki jne. eivät sulje pois ontologisen ajattelun sisintä: Ihminen on ihminen luonnostaan, silloinkin, kun se on olevaisesti esiolemassa yksilöllisiin ominaisuuksineen. Jos meidän pitäisi hyväksyä ihmisiksi vain niitä, joilla olisi näitä ihmistä määritteleviä kykyjä, pitäisi laskea poissilloin vauvat, tietyllä tavalla sairaat, koomassa olevat jne.

Ihmisen toiminnallisuudet ja kyvyt eivät ole “ihminen” tiettyjen ominaisuuksien tai kykyjen osoittaminen eivät “esitä” ihmisen läsnäoloa, päinvastoin, ihminen on olemassaolon mahdollisuuden, sekä määritettyjen esiintyvien toimintojen todellisuuden oikea tila.

Tämän vuoksi, ihmissukupolven hedelmä, siitä hetkestä, jolloin se on olemassa, tsygootin perustamisesta lähtien, täytyy olla ehdoton kunnioitus tätä ihmisolentoa kohtaan kokonaisuudessaan. Ihmisolentoa täytyy kunnioittaa ja kohdella, kuten ihmistä sen hedelmöityksestä lähtien ja siksi, siitä lähtien, sille kuuluu ihmisen täydelliset oikeudet, pääasiallisesti koko ihmisolennon loukkaamaton oikeus elämään.