Ihmiselämän synty

Minkälainen olento on käsissämme heti hedelmöityksen jälkeen?

 

Sopivin tieteenalue vastaamaan kysymykseen on biologia, tiede, joka tutkii elämää. Biologian tutkimus todistaa, että heldelmöityksen jälkeen, eli kun siittiö on läpäissyt munasolun seinämän ja kun sekä siittiön, että munasolun solukalvot ovat sulautuneet yhteen, on sillä hetkellä käynnissä siittiösolun ja munasolun välinen biokemikaalinen vuorovaikutus, joka on jo itse asiassa juuri muodostuneen uuden elämän (jolla on oma DNA) aineenvaihduntaa solutasolla. Kaikesta ihmeellisintä tapahtumassa on solukalvon sulkeutuminen, joka estää muita siittiöitä pääsemästä sisään, ja munasolun kromosominen jakautuminen, minkä tuloksena solu sisältää oikean määrän ihmislajin kormosomeja. Tätä ei munasolu koskaan toteuta yksinään, niin kuin ei mikään muukaan orgaaninen solu. Kyseessä on tosiaan uusi solu, jota kutsutaan tsygootiksi. Se on geneettisesti ainutlaatuinen, ja eroaa huomattavasti isän ja äidin soluista,. Solu käynnistyy kuin uusi järjestelmä, joka muodostuu yhtenäiseksi ja joka toimii itsenäisesti heti siitä hetkestä lähtien, kun DNA on muodostunut.

Seuraavien tuntien ja päivien aikana tsygootin (hedelmöittyneen munasolun) muodostumisesta solu jakautuu biologisena kokonaisuutena paljon monimutkaisempaan muotoon. Ymmärtääksemme ja selittääksemme sen tosiasian, että kyseessä on uusi olento, meidän on ensiksi huomattava seuraavat biologiset avainominaisuudet, jotka luonnehtivat koko heldelmöityksestä liikkeelle lähtenyttä prosessia.

1) Yhtenäisyys on ominaisuus, joka on seurausta hedelmöityksessä tapahtuvasta yhdistymisestä. Se tarkoittaa sitä, että käsillä oleva elollinen systeemi on yksi ja sama. Se on toimiva kokonaisuus, eikä vain toisiinsa jollakin tavalla liittyneitä osia. Yhtenäisyyden perustana toimii perimä, jonka suuri määrä säätäjägeenejä varmistavat täsmälleen oikean ajan, paikan ja olosuhteet sikiön kehitykselle. Perimä siis ohjaa sikiön kehitykselle vättämättömiä, toisiaan tarkasti seuraavia muodonmuutoksia sekä kasvua.

2) Jatkuvuus: Havainnoillistamalla uuden olennon kehitystä pidemällä aikavälillä huomataan, että kaikki tapahtuvat muutokset seuraavat toisiaan ilman häiriötä – ilman, että muutosten ketju katkeaisi missään vaiheessa. Samat, jotka loivat termin, alkio, joka oikeuttaisi niiden hajottaminen ja vähentäen moraalisen vaikutuksen ja onnistuen näin saamaan kaksi ensimmäistä viikkoa alkion hävittämiseksi tai tutkimiseksi, ns. Warnock komitean jäsenet, tunnustivat asiakirjoihinsa, että ”Kerran, kun hedelmöitys on alkanut, siitä lähtien ei ole toisistaan tai edellistä tärkeämpää vaihetta kehitykselle, vaan kaikki on ikään kuin yksi jatkuva prosessi ja jos yksikin vaihe jää toteutumatta, juuri tiettyyn aikaan ja tietystä järjestyksestä, myöskin sitä edeltävä vaihe lakkaa. Jatkuvuuden ominaisuus näyttää ja osoittaa uuden ihmisolennon yksilöllisyyttä ja yhtenäisyyttä. Sukusolujen yhdistymisestä lähtien, löydämme aina ihmisolennon, jolla on oma henkilöllisyys ja joka rakentuu automaattisesti monien onnistuneiden ja monimutkaisten vaiheiden kautta.

3)Asteittaisuus: Tarkoittaa sitä, että jokainen näkemämme muutos, alkio ja sikiövaiheessa, on asteittaisesti saavutettu lopullinen muoto. Tämä on luonteenomaista alkion olennaiselle alkamiselle, voidakseen ylläpitää kehityksen suuntaa lopulliseen muotoon.

4.Yksilöllisyys: Nykypäivänä, lajien jälkeisten, henkilöllisyyttä ja yksilöllisyyttä määritellään jo biologisesti perimästä. Eikä enää mikroskooppisen morfologian(muodon muodostuminen) kautta, niin kuin on tehty viime vuosikymmeninä. Tämän takia hedelmöittynyt munasolu osoittaa sen yksilön kuuluvan ihmislajiin. Ja sen omaavat geneettiset merkinnät todistavat sen olevan geneettisesti omaperäinen ja erilainen äidin ja isän soluista.

Loppujen lopuksi, biologiset yksityiskohdat, voivat auttaa määrittelemään milloin ihmislajin yksilön elämä olemassaolo alkaa ja miten se kehittyy. Kaikki olennainen tieto tsygootin muodostumisesta ja sen ensimmäiset tunnit elämää, osoittavat todistetusti, että sukusolujen yhtymisestä lähtien, marssittaa tämän yhtenäiseksi ja uudeksi ihmissoluksi, lahjoittaen tälle aivan uuden geneettisen rakennelman, joka perustaa pohjan jo aikaisemmalle kehitykselle. Tämä geneettinen informaatio on vakuus tsygootti yksilöllisyydelle ja sen kuulumiselle ihmislajiin, jota tukee lukemattomia morfogeneettisia mahdollisuuksia, jotka muodostuvat itsestään ja hiljalleen tarkasti ohjatun epigeneettisen prosessin aikana.

Alkio on Ihminen.

Kuten juuri näimme, biologian tieteelliset seikat valottavat tarvittavat yksityiskohdat, jotta saisimme vastauksen kysymykseen, millä hetkellä ihmisalkio on ihmislajin yksilö. Kuitenkin, kyseessä on myös ihminen, eikä se ole enää biologinen näkemys vaan filosofinen.

Epäilemättä, ei mikään kokeellinen tulos pysty todistamaan hengellisen sielun olemassa oloa. Kuitenkin tieteellinen tieto ihmisalkiosta antavat jo erinomaisen suunnan voidakseen kuvailla järkevästi ihmishengen läsnäoloa jo sen alkumetreillä. Kuinka siis ihmisolento ei voisi olla ihmishenki?

Hedelmöityksestä lähtien, uusi elämä vihitään samalla hetkellä, joka ei ole isän tai äidin, vaan sen uuden ihmisolennon, joka sitten kehittyy.

Se ei olisi ihmishenki, ellei se olisi jo sitä alusta lähtien.

Ihmisolento on Ihminen, jolla on hyveenä taipumus omistaa ihmisluonne, täydessä ymmärryksessä elävä ihmislajin edustaja. Se on Ihminen ja sikäli omassa hyveellisessä luonteen järjessä. Olla ihminen kuuluu ontologia käsitteeseen: ihmisolemassaolon tilaa ei voida lisätä tai vähentää vähitellen, se on radikaalinen tila. Ihmistä määrittelevien ominaisuuksien puuttuminen, kuten, kyky luoda suhteita, järki jne. eivät sulje pois ontologisen ajattelun sisintä: Ihminen on ihminen luonnostaan, silloinkin, kun se on olevaisesti esiolemassa yksilöllisiin ominaisuuksineen. Jos meidän pitäisi hyväksyä ihmisiksi vain niitä, joilla olisi näitä ihmistä määritteleviä kykyjä, pitäisi laskea poissilloin vauvat, tietyllä tavalla sairaat, koomassa olevat jne.

Ihmisen toiminnallisuudet ja kyvyt eivät ole ”ihminen” tiettyjen ominaisuuksien tai kykyjen osoittaminen eivät ”esitä” ihmisen läsnäoloa, päinvastoin, ihminen on olemassaolon mahdollisuuden, sekä määritettyjen esiintyvien toimintojen todellisuuden oikea tila.

Tämän vuoksi, ihmissukupolven hedelmä, siitä hetkestä, jolloin se on olemassa, tsygootin perustamisesta lähtien, täytyy olla ehdoton kunnioitus tätä ihmisolentoa kohtaan kokonaisuudessaan. Ihmisolentoa täytyy kunnioittaa ja kohdella, kuten ihmistä sen hedelmöityksestä lähtien ja siksi, siitä lähtien, sille kuuluu ihmisen täydelliset oikeudet, pääasiallisesti koko ihmisolennon loukkaamaton oikeus elämään.

Advertisement