Abortti ja kehitysvammaisuus

Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla kerrottiin kehitysvammaisten abortoinnista (”Elämän vaikein valinta”, 30.1.2011, sivut D1-2). Kiitokset toimittaja Jussi Konttiselle tärkeästä ja rohkeasta artikkelista.

Hiljaista syrjintää, koventuvia asenteita

Suomessa tehdään vuosittain yli 10 000 aborttia. Helsingin Sanomien mukaan lähes 60 % Down-raskauksista keskeytetään. Seulontatutkimukset ovat lisänneet vanhempien mahdollisuutta valita etukäteen, millaisen lapsen haluavat. Kuitenkin monet abortoiduista Down-potilaista olisivat vain hyvin lievästi vammaisia.

Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa syrjiä vammaisuuden perusteella. Onkin yleinen periaate, että yhteiskunnan sivistystason tärkeimpiä mittareita on se, miten se huolehtii heikommistaan.

Voidaan kysyä, onko Suomi – useiden muiden maiden ohella – ajautumassa tässä suhteessa yhä kauemmas aidosta sivistys- ja oikeusvaltiosta. Lapsen epäilty vammaisuus on aborttilain mukaan oikeutus abortin tekemiselle 24. raskausviikolle asti, kun vapaa abortti on sallittu 12. viikolle. Myöhäisissä vammaisaborteissa lapset ovat jo hyvin kehittyneitä ja olisivat voineet jäädä eloon kohdun ulkopuolellakin. (Aiheesta on kuvia, joita ei suositella heikkohermoisille.)

Asenteet vammaisten abortoimista kohtaan ovat koventuneet. Helsingin Sanomien haastattelemat vammaisasiantuntijat pitävät tilannetta huolestuttavana myös eloonjääneiden vammaisten kannalta:

”Olemme huolestuneita, onko viesti se, että kehitysvammaiset ihmiset eivät ole tervetulleita tähän yhteiskuntaan”, sanoo Kehitysvammaisten tukiliiton vs. toiminnanjohtaja Mari Saarela.

Tilanne on ironinen. Down-syndrooman syyn löysi ranskalainen geneetikko Jerome Lejeune, joka kuoli syöpään vuonna 1994. Lejeune vastusti aborttia ja taisteli elämänsä loppuun saakka Downien oikeuksien puolesta.

Ei tukea lääkäreiltä

Helsingin Sanomien artikkeli kuvailee osuvasti sitä, miten kehittyvä teknologia on koventanut lääkärien asenteita ja lisännyt paineita vanhempia kohtaan.

Pauliina ja Ilkka Paukkunen päättivät pitää lapsensa, jolla havaittiin kohdussa MMC, synnynnäinen selkärankahalkio. Lääkäreiltä he eivät saaneet tukea päätökselleen.

”Jos olisimme keskeyttäneet raskauden, se olisi sama, jos sanoisin veljelleni, että on syvältä, että synnyit”, kertoo Ilkka, jonka veljellä on neurologinen poikkeavuus, Aspergerin oireyhtymä.

”Meitä on järkyttänyt, minkä keskellä joutuu, kun tulossa ei ole terve lapsi. Olen kokenut, että meitä on syyllistetty sairaan lapsen ottamisesta”, Pauliina sanoo.

Paukkusen mukaan neljä tutkimuksia tehnyttä työntekijää oli sitä mieltä, että raskaudenkeskeytys olisi huonoista vaihtoehtoista parempi. Näillä löydöksillä teillä on oikeus aborttiin, ilmoitti ensimmäinen lääkäri. Oletteko aivan varmoja, hän kysyi, kun vanhemmat kertoivat, etteivät halua keskeytystä. Miettikää vielä, sanoi toinen lääkäri kuultuaan vanhempien päätöksen.

”Ihmiset luottavat lääkäreihin. Herää kysymys, kuinka moni päätyy aborttiin kuullessaan sellaisia kommentteja kuin me”, sanoo Pauliina.

Lääkärien muuttuva etiikka

On murheellista lukea lääkärien koventuneista asenteista niin kehitysvammaisia kuin aborttiakin kohtaan. Vielä 1990-luvulle saakka uudet suomalaisetkin lääkärit lausuivat Hippokrateen valan. Antiikista periytyvä vala korostaa elämän vaalimista. Se viittaa eksplisiittisesti myös syntymättömän lapsen oikeuksiin:

”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.”

Vuodesta 1997 lähtien lääkärit ovat voineet lausua vapaaehtoisen lääkärinvalan. Siitä on viittaukset aborttiin poistettu. Kuitenkin vala korostaa elämän kunnioittamista sekä potilaan tahdon kunnioittamista.

PS. Jussi Konttisen artikkeli Helsingin Sanomissa on tärkeä puheenvuoro, joka epäilemättä tulee herättämään keskustelua kahvipöydissä ja iltapuulla. Artikkelissa on vain yksi ongelma: se puhuu yksinomaan ”raskauden keskeytyksestä”. Kyseinen kiertoilmaisu kuvaa vain äidin tilaa. Lapsen näkökulmasta kyse on elämän lopettamisesta.

Advertisement

Mitä pitäisi tehdä, jotta estäisimme tulevaisuuden abortit?

Onko sinulla ideoita ryhmällemme? Mitä puuttuu?

Sinun mielestäsi, mitä me voimme tehdä? Missä voimme parantaa, mihin kannattaisi eniten keskittyä?

Odotamme innolla näin vuoden alussa ehdotuksia täynnä avointa mieltä, luovia ratkaisuja ja rakentavaa kritiikkiä.

Anna palautetta!

Onko äidillä oikeus päättää syntymättömän vauvan elämästä?

Aina kun puhutaan abortista sanotaan, että kyseessä on äidin päätös ja oikeus. Onko olemassa jokin argumentti, jolle tämä perustuu? Miksi hänellä olisi oikeus päättää toisen elämästä?

Biologisesti äiti ja lapsi ovat kaksi eri yksilöä. Heillä on erilainen DNA, toisinaan eri sukupuoli, ja heidän ruumiinsa toimivat itsenäisesti. Tämä näkyy erityisesti koeputkihedelmöitysvauvoissa, jotka alkavat kasvaa jo ennen kuin ovat naisen kohdussa. Kai vauva tarvitsee äitiään, mutta se ei tee heistä yhtä ruumista.

Abortin kannattajien tärkein argumentti on, että vauva ei ole persoona, koska hänellä ei ole tietoisuutta. Se on filosofinen dilemma, ja siihen on paljon vastauksia. Mutta minun mielestäni emme voi perustaa lainsäädäntöämme siihen, kun perustelu on niin heikko. Emme saa unohtaa, että myös orjuus perustui siihen, että vaikka orja on ihminen, ei voitu ajatella puhuttavan persoonasta. Jopa natsit käyttivät persoonan käsitettä puolustaakseen tekojaan juutalaisia vastaan.

Ehkä joku voi kysyä: Ok, ja mitäs ehdotat? Että nuori tyttö tai nainen joka ’ei ole valmis äitiyteen’ pitäisi epätoivottua vauvaa läpi elämänsä?

Ensiksi haluaisin sanoa, että vauva ei ole Stockmannin hyödyke, joka voidaan palauttaa jos ei tykätä. Ei, hän on ainutlaatuinen, häntä ei voida palauttaa eikä vaihtaa.

On totta, että emme voi vaatia naiselta, joka ei voisi olla äiti, että hän pitäisi vauvan, mutta on olemassa muita, parempia vaihtoehtoja kuin abortti, esimerkiksi adoptio. Ei ole liikaa vaadittu, että kantaisi vauvaa 9 kuukautta (joista vain 3 tai 4 viimeistä näkyy ulospäin) ja suoda hänelle kaikki resurssit, joita hän voisi tarvita ennen vauvansa syntymistä.

Entä ne jotka ovat raskaana raiskauksen takia?

Tällainen tapaus on mitä surullisin, ja äitiä onkin autettava kaikin mahdollisin keinoin. Mutta abortti ei ole mikään ratkaisu, koska se kaksinkertaistaa sekä uhrien määrän että naisen ongelmat. Joka tapauksessa tällaisia tapauksia on Suomessa vähemmän kuin 3 joka vuosi (ja se on jo liikaa). Ratkaisu ei ole tappaa vauvat vaan estää raiskauksia kaikin voimin, mitä valtio ja yhteiskunta voivat tarjota, asia jota mielestäni vielä ei tehdä.

Abortin hyväksyminen on ollut suuri virhe, ja meidän on korjattava se. Tulevat sukupolvet tuomitsevat meidän tekojemme mukaan, ja tulevat ihmettelemään: miten meidän isovanhempamme sallivat, että maailmassa joka vuosi 50 miljoonaa syntymätöntä ihmistä kuoli vain, koska muiden mielestä he eivät olleet persoonia.

Abortti ja persoona

Persoona on filosofinen käsite. Alussa sitä kehitettiin selittämään kristittyjen Jumalan kolminaisuutta. Vaikka alussa persoonan käsitettä käytettiin vain Jumalasta, pian sitä laajennettiin koskemaan myös ihmisiä. Moderni psykologia käyttää persoonan käsitettä puhuessaan olennosta, joka on itsensä tiedostava.

Nykyään käsitteitä persoona ja ihminen käytetään suurin piirtein synonyymeinä. Sanoin suurin piirtein, koska on yksi poikkeus: sikiö. Tuskin kukaan, joka tuntee biologian perusteet, sanoo, ettei sikiö ole ihminen. Siksi abortin kannattajien oli etsittävä toinen argumentti oikeuttaakseen näkemyksen, ettei sikiöön voida soveltaa perusihmisoikeutta, oikeutta elämään. Jotta saataisiin oikeutus päättää syntymättömän ihmisen elämästä, väitetään, että sikiö ei ole persoona, koska hän ei tiedosta itseään.

Miksi, jos sikiö on ihminen, hän ei ole ihmisoikeuden subjekti? Vain persoonan käsitteen takia? Vain niin epätieteellisen ja epäselvän käsitteen takia? Mielestäni, jos persoonan käsite on abortin perustelu, meidän tulisi miettiä aborttia uudestaan.

Ihmiselämän synty

Minkälainen olento on käsissämme heti hedelmöityksen jälkeen?

 

Sopivin tieteenalue vastaamaan kysymykseen on biologia, tiede, joka tutkii elämää. Biologian tutkimus todistaa, että heldelmöityksen jälkeen, eli kun siittiö on läpäissyt munasolun seinämän ja kun sekä siittiön, että munasolun solukalvot ovat sulautuneet yhteen, on sillä hetkellä käynnissä siittiösolun ja munasolun välinen biokemikaalinen vuorovaikutus, joka on jo itse asiassa juuri muodostuneen uuden elämän (jolla on oma DNA) aineenvaihduntaa solutasolla. Kaikesta ihmeellisintä tapahtumassa on solukalvon sulkeutuminen, joka estää muita siittiöitä pääsemästä sisään, ja munasolun kromosominen jakautuminen, minkä tuloksena solu sisältää oikean määrän ihmislajin kormosomeja. Tätä ei munasolu koskaan toteuta yksinään, niin kuin ei mikään muukaan orgaaninen solu. Kyseessä on tosiaan uusi solu, jota kutsutaan tsygootiksi. Se on geneettisesti ainutlaatuinen, ja eroaa huomattavasti isän ja äidin soluista,. Solu käynnistyy kuin uusi järjestelmä, joka muodostuu yhtenäiseksi ja joka toimii itsenäisesti heti siitä hetkestä lähtien, kun DNA on muodostunut.

Seuraavien tuntien ja päivien aikana tsygootin (hedelmöittyneen munasolun) muodostumisesta solu jakautuu biologisena kokonaisuutena paljon monimutkaisempaan muotoon. Ymmärtääksemme ja selittääksemme sen tosiasian, että kyseessä on uusi olento, meidän on ensiksi huomattava seuraavat biologiset avainominaisuudet, jotka luonnehtivat koko heldelmöityksestä liikkeelle lähtenyttä prosessia.

1) Yhtenäisyys on ominaisuus, joka on seurausta hedelmöityksessä tapahtuvasta yhdistymisestä. Se tarkoittaa sitä, että käsillä oleva elollinen systeemi on yksi ja sama. Se on toimiva kokonaisuus, eikä vain toisiinsa jollakin tavalla liittyneitä osia. Yhtenäisyyden perustana toimii perimä, jonka suuri määrä säätäjägeenejä varmistavat täsmälleen oikean ajan, paikan ja olosuhteet sikiön kehitykselle. Perimä siis ohjaa sikiön kehitykselle vättämättömiä, toisiaan tarkasti seuraavia muodonmuutoksia sekä kasvua.

2) Jatkuvuus: Havainnoillistamalla uuden olennon kehitystä pidemällä aikavälillä huomataan, että kaikki tapahtuvat muutokset seuraavat toisiaan ilman häiriötä – ilman, että muutosten ketju katkeaisi missään vaiheessa. Samat, jotka loivat termin, alkio, joka oikeuttaisi niiden hajottaminen ja vähentäen moraalisen vaikutuksen ja onnistuen näin saamaan kaksi ensimmäistä viikkoa alkion hävittämiseksi tai tutkimiseksi, ns. Warnock komitean jäsenet, tunnustivat asiakirjoihinsa, että ”Kerran, kun hedelmöitys on alkanut, siitä lähtien ei ole toisistaan tai edellistä tärkeämpää vaihetta kehitykselle, vaan kaikki on ikään kuin yksi jatkuva prosessi ja jos yksikin vaihe jää toteutumatta, juuri tiettyyn aikaan ja tietystä järjestyksestä, myöskin sitä edeltävä vaihe lakkaa. Jatkuvuuden ominaisuus näyttää ja osoittaa uuden ihmisolennon yksilöllisyyttä ja yhtenäisyyttä. Sukusolujen yhdistymisestä lähtien, löydämme aina ihmisolennon, jolla on oma henkilöllisyys ja joka rakentuu automaattisesti monien onnistuneiden ja monimutkaisten vaiheiden kautta.

3)Asteittaisuus: Tarkoittaa sitä, että jokainen näkemämme muutos, alkio ja sikiövaiheessa, on asteittaisesti saavutettu lopullinen muoto. Tämä on luonteenomaista alkion olennaiselle alkamiselle, voidakseen ylläpitää kehityksen suuntaa lopulliseen muotoon.

4.Yksilöllisyys: Nykypäivänä, lajien jälkeisten, henkilöllisyyttä ja yksilöllisyyttä määritellään jo biologisesti perimästä. Eikä enää mikroskooppisen morfologian(muodon muodostuminen) kautta, niin kuin on tehty viime vuosikymmeninä. Tämän takia hedelmöittynyt munasolu osoittaa sen yksilön kuuluvan ihmislajiin. Ja sen omaavat geneettiset merkinnät todistavat sen olevan geneettisesti omaperäinen ja erilainen äidin ja isän soluista.

Loppujen lopuksi, biologiset yksityiskohdat, voivat auttaa määrittelemään milloin ihmislajin yksilön elämä olemassaolo alkaa ja miten se kehittyy. Kaikki olennainen tieto tsygootin muodostumisesta ja sen ensimmäiset tunnit elämää, osoittavat todistetusti, että sukusolujen yhtymisestä lähtien, marssittaa tämän yhtenäiseksi ja uudeksi ihmissoluksi, lahjoittaen tälle aivan uuden geneettisen rakennelman, joka perustaa pohjan jo aikaisemmalle kehitykselle. Tämä geneettinen informaatio on vakuus tsygootti yksilöllisyydelle ja sen kuulumiselle ihmislajiin, jota tukee lukemattomia morfogeneettisia mahdollisuuksia, jotka muodostuvat itsestään ja hiljalleen tarkasti ohjatun epigeneettisen prosessin aikana.

Alkio on Ihminen.

Kuten juuri näimme, biologian tieteelliset seikat valottavat tarvittavat yksityiskohdat, jotta saisimme vastauksen kysymykseen, millä hetkellä ihmisalkio on ihmislajin yksilö. Kuitenkin, kyseessä on myös ihminen, eikä se ole enää biologinen näkemys vaan filosofinen.

Epäilemättä, ei mikään kokeellinen tulos pysty todistamaan hengellisen sielun olemassa oloa. Kuitenkin tieteellinen tieto ihmisalkiosta antavat jo erinomaisen suunnan voidakseen kuvailla järkevästi ihmishengen läsnäoloa jo sen alkumetreillä. Kuinka siis ihmisolento ei voisi olla ihmishenki?

Hedelmöityksestä lähtien, uusi elämä vihitään samalla hetkellä, joka ei ole isän tai äidin, vaan sen uuden ihmisolennon, joka sitten kehittyy.

Se ei olisi ihmishenki, ellei se olisi jo sitä alusta lähtien.

Ihmisolento on Ihminen, jolla on hyveenä taipumus omistaa ihmisluonne, täydessä ymmärryksessä elävä ihmislajin edustaja. Se on Ihminen ja sikäli omassa hyveellisessä luonteen järjessä. Olla ihminen kuuluu ontologia käsitteeseen: ihmisolemassaolon tilaa ei voida lisätä tai vähentää vähitellen, se on radikaalinen tila. Ihmistä määrittelevien ominaisuuksien puuttuminen, kuten, kyky luoda suhteita, järki jne. eivät sulje pois ontologisen ajattelun sisintä: Ihminen on ihminen luonnostaan, silloinkin, kun se on olevaisesti esiolemassa yksilöllisiin ominaisuuksineen. Jos meidän pitäisi hyväksyä ihmisiksi vain niitä, joilla olisi näitä ihmistä määritteleviä kykyjä, pitäisi laskea poissilloin vauvat, tietyllä tavalla sairaat, koomassa olevat jne.

Ihmisen toiminnallisuudet ja kyvyt eivät ole ”ihminen” tiettyjen ominaisuuksien tai kykyjen osoittaminen eivät ”esitä” ihmisen läsnäoloa, päinvastoin, ihminen on olemassaolon mahdollisuuden, sekä määritettyjen esiintyvien toimintojen todellisuuden oikea tila.

Tämän vuoksi, ihmissukupolven hedelmä, siitä hetkestä, jolloin se on olemassa, tsygootin perustamisesta lähtien, täytyy olla ehdoton kunnioitus tätä ihmisolentoa kohtaan kokonaisuudessaan. Ihmisolentoa täytyy kunnioittaa ja kohdella, kuten ihmistä sen hedelmöityksestä lähtien ja siksi, siitä lähtien, sille kuuluu ihmisen täydelliset oikeudet, pääasiallisesti koko ihmisolennon loukkaamaton oikeus elämään.

Aiotko abortoida?

Vodpod videos no longer available.

aiotko abortoida?, posted with vodpod

Oikeus Elämään Video

Elämää voi aina puolustaaja valehtelisimme jos sanoisimme, ettemme voi estää aborttia. Kaikki tietävät, että kaikilla syntymättömillä on oikeus elämään. Emme voi myöntää, että abortti on hyväksytty asia, eikä sitä voida poista. Ihmisten on ymmärretävä tämä.

Vodpod videos no longer available.

more about "Oikeus Elämään", posted with vodpod

Abortin edellytykset maalaisjärjellä ajateltuina

Suomen lain mukaan abortti ei ole vapaa. Raskaana oleva nainen voi pyytää raskauden keskeytystä kuitenkin tietyin edellytyksin. Abortti voidaan suorittaa vain sairaaloissa, joilla on lupa suorittaa keskeytyksiä. Lain mukaan abortista päättää viranomainen, mutta käytännössä raskaana oleva nainen tekee päätöksen.

Ennen 12. raskausviikkoa abortti on dekriminalisoitu seuraavin edellytyksin:

1.                     lapsen synnyttäminen tai hoito olisi kohtuuton rasitus,

2.                     lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta,

3.                     äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias,

4.                     naisella on jo neljä lasta,

5.                     lapsen uskotaan olevan vammainen.

Myöhempää aborttia varten tarvitaan terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen myöntämä lupa, joka voidaan myöntää äidin nuoren iän, lapsen vakavan vamman ja muiden syiden perusteella. Määräaika on 20. raskausviikko (tai vammaisen lapsen kohdalla 24. raskausviikko).

Pohditaan näitä edellytyksiä maalaisjärjellä ajateltuna:

1. Jos lapsen synnyttäminen tai hoito olisi kohtuuton rasitus.

Lukuiset tutkimukset ovat osoittaneet abortin jälkeisen oireyhtymän (post-abortion syndrome) olevan yleinen ongelma abortin tehneille naisille¹. Abortin jälkeiseen oireyhtymään kuuluvia oireita ovat mm. anoreksia, bulimia, pahoinvointi ja oksentelu, päänsärky sekä psykiatriset sairaudet (masennus, hallusinaatiot, painajaiset jne.). Abortti tehdään naisen tilanteen helpottamiseksi, mutta siitä saattaa koitua enemmän ongelmia kuin mitä lapsen synnyttämisestä olisi aiheutunut. On myös maalaisjärjen mukaista, että on traumaattisempaa abortoida kuin synnyttää ”ei-tahdottu” lapsi.

          2. Lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta.

Tämä on tilanne on hankalampi. On vaikeaa vaatia naista tilille pahasta teosta, jonka joku muu on tehnyt, vahingoittaen häntä syvästi. On kuitenkin syytä miettiä vaihtoehtoja abortille: entä jos nainen synnyttäisi lapsensa ja sen jälkeen hänelle annettaisiin eri mahdollisuuksia? Vangittua raiskaajaakaan ei tuomita kuolemaan —  miksi sikiön olisi kuoltava, jos hän ei ole tehnyt mitään pahaa? On totta, että lapsen pitäminen saattaa olla naiselle liian raskasta, mutta valtio voi auttaa ja tarjota mahdollisuuksia tässä tilanteessa. Valtio voi tarjota lapselle kasvatuksen ja hoitaa häntä. Naiselle jää täysi vastuuvapaus lapsesta, mutta hänelle annetaan oikeus saada lapsi takaisin siinä tapauksessa, että hän ajattelee pystyvänsä kasvattamaan hänet. On siis olemassa muita vaihtoehtoja kuin lapsen elämän päättäminen.

     3.Äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias.

Tämä ei ole mielekäs edellytys, sillä nainen on fysiologisesti puhuen parhaassa synnytysiässä 17-23-vuotiaana.² On totta, että 40 vuotta on melko korkea ikä lapsen saamiseen, mutta enää nykyisin se ei aiheuta erityisiä ongelmia. Äitien kuolleisuus synnytyksessä Suomessa on noin 5/100 000, eli 0,005 %.3

        4. Naisella on jo neljä lasta.

Eli abortti ehkäisynä. On selvää, että vastuullinen syntyvyys on tärkeä aihe, mutta se ei tarkoita ehkäisyä keinoilla millä hyvänsä. Abortissa tehty vahinko on aina niin suuri, ettei sitä voida harkita ehkäisykeinona. Niin kuin todettiin, abortti tarkoittaa aina elämän päättämistä. On järjetöntä lopettaa elämä perhesuunnittelua varten. Ei myöskään vastaa todellisuutta, että perheet, joissa on enemmän kuin 4 lasta, ovat aina epäinhimillisessä tilanteessa. Nyky-yhteiskunnassa suurikin perhe voi elää hyvin.

Sikiön oikeuksien näkökulmasta ei ole tieteellistä perustetta eikä filosofisia argumentteja sille, että viidennellä lapsella olisi erilaiset oikeudet kuin neljällä ensimmäisellä lapsella. Ihmisarvo ei riipu tilanteesta. Olisi suuri vääryys ajatella, että ihmisillä olisi erilaisia oikeuksia elämään tilanteesta riippuen. Lisäksi se avaa ovet eettisesti arveluttaville ja vaarallisille ajattelutavoille.

      5. Lapsen uskotaan olevan vammainen.

Tämän ehdon tunnustaminen johtaa päätelmään, että kehitysvammainen ihminen ei kuuluu ihmiskuntaan samalla tavoin kuin terve ihminen. Ihmisarvo ei riipu kuitenkaan ihmisen ominaisuuksista, joten kehitysvammaiset ovat aina ihmisiä siinä kuin kaikki muutkin. Näin ollen tämä ehto on moraalisesti kestämätön.

Joskus esitetään kehitysvammaisen sikiökehityksen päättäminen solidaarisuutena. Olemassaolo on kuitenkin aina parempi kuin kuolema.  Tässä tilanteessa kärsimyksen välttäminen tarkoittaa olemassaolon ja päätösvallan riistämistä lapselta, mikä ei ole ongelman korjaamista vaan sen piilottamista. Pysyvä sairaus on aina vaikea tilanne, mutta koska sairaana oleva ihminen on kuitenkin ihminen, hänellä on vielä kyky onnelliseen elämään. Abortti tarkoittaa vauvan onnen kokemisen riistämistä ja toisaalta vanhempien (perheen) onnen jakamisen mahdollisuuden riistämistä.

Vaihtoehtona abortille on valtion ja muiden ryhmien mahdollisuus sekä velvollisuus auttaa kehitysvammaista lasta. Jos perheillä ja sairaana oleville tarjotaan riittävä tuki, he voivat kaikki elää kunniallista ja onnellista elämää.

1Esim. «Abortion linked to mental problems», The Sydney Morning Herald, 03-01-2006. 30-04-2008 tai  David M. Fergusson, L. John Horwood y Joseph M. Boden, “Abortion and mental health disorders: evidence from a 30-year longitudinal study”, British Journal of Psychiatry 193 (2008), 444-451.

² Wallace WHB, Kelsey TW (2010) Human Ovarian Reserve from Conception to the Menopause. PLoS ONE 5(1): e8772. doi:10.1371/journal.pone.0008772

3 World Health Organization, http://www.who.int/whr/2005/annex/indicators_country_a-f.pdf

Abortin Menetelmät

 

◦Katumuspilleri

         Raskaudenkeskeytys, määritelty ns. ”jälkiehkäisynä” teollisuus tuote. Todellisuudessa se pyrkii estämään hedelmöitetyn munasolun kehittymistä (eli ihmisen elämän alkuvaiheen olemassaoloa, lääkkeen ominaisuuden mukaan) kohdussa, näin estäen uuden ihmiselämän kehittymistä. Haittavaikutukset voivat olla erittäin haitallisia äidille, joka voi aiheuttaa pysyvää steriliteettia.
◦ RU 486

        Katumuspilleri vaikuttaa ensimmäisen 9 raskausviikkojen aikana, tappen sikiön ja tuoden muita haitallisia sivuvaikutuksia, (enintään 44 päivää)  ”tappajalle” eli äidille. Vaarana on saada vakavaa verenvuotoa, sydänkohtauksia, verihyytymiä ja aivohalvauksia. Se aiheuttaa myös teräviä supistuksia kolme päivää tai enemmän, prostaglandiinien vaikutuksesta.
◦Imuabortti

      Imuabortti tehdään 6-12 raskausviikon välillä. Se tapahtuu sijoittamalla putki kohdunkaulaan (Kohdun sisäänkäynti), johon on liitetty tehokas imuri, joka tuhoaa itse sikiön, kun se poistaa sitä. Sitten istukka ja muut ”jäänteet” leikataan paloiksi ja erotetaan kohdun seinistä käyttäen kaavina tai kaarevaa veistä. Lähes 95% aborteistä tehdään tällä tavalla. Usein näkyy selkeästi tunnistettavia ruumiinosia.

◦ kaavinta

         Kaavinnassa kohdunkaula levennetään useilla välineillä, joiden avulla saadaan kaavin matriisiin. Tämän jälkeen leikataan sikiö paloiksi ja kaavitaan kohdun seiniä. Usein nainen vuotaa vuolaasti tämän aikana.”Prosessin” jälkeen, avustaja kerää sikiön osia ja varmistaa, että sisään ei ole jäänyt ”muita kohdunsisäistä materiaalia”, joka voisi aiheuttaa infektion.
◦ Esterilet (kohdunsisäisen ehkäisy)

      Myydään ehkäisyvälineenä  ja kuten ”Katumus pilleri” se tuhoaa hedelmöityneen munasolun, joka on abortti.
◦ Hysterotomia tai keisarileikkaus:

         Suoritetaan raskauden viimeisten kolmen kuukauden aikana, edellyttää kohdun avaamista vatsan läpi jolloin poistatetaan sikiö (joka selviäisi hengityskoneessa) ja erityisesti tapetaan tai jätetään kuolemaan.

◦ Kemiallinen Abortti prostaglandiineilla:

      Käytetään erityisesti raskauden jälkipuoliskolla, toimenpiteessä käytetään voimakkaita kemikaaleja, jotka aiheuttavat kohdun supistelua, mikä hylkii sikiön. Supistukset ovat niin voimakkaita, että on  sikiöiltä voi irrota pää aineen vaikutuksesta. Haittavaikutuksina äiti voi saada  jopa sydänpysähdyksen.
◦ fysiologista suolaliuosta:

      Käytetään raskauden neljännellä kuulla, kun sikiön on ympärillä riittävästi lapsivettä. Neula asetetaan äidin vatsan läpi poistamalla osa istukasta, jolloin lapsivesi korvataan suolalioksella. Sikiö nielee myrkkyä ja reagoi kovin nytkähtelyihin ja kouristuksin, kun myrkyttää kirjaimellisesti polttaa sikiön hengiltä yli tunnin ajan. Toimenpiteestä n. 24 tunnin kuluttua syntyy lapsi kuolleena, mutta usein vauva syntyy elävänä ja jätetään kuolemaan. Yhdysvalloissa osa näistä lapsista on säilynyt hengissä sairaalan henkilökunnan avulla ja myöhemmin adoptoitu.

  
◦Osittainen Syntymä

      Raskauden loppuvaiheessa, toiminnan harjoittaja vetää vauvan alaosan ulos ja jättää vauvan pään sisälle äidin kehon (siis teknisesti, ei ole syntynyt).  Abortin toimittaja tekee pienen viillon vauvan pää takaraivoon, jonne työnnetään katetri, jolla imetään vauvan aivot pois, kun vauva on kuollut se poistetaan kokonaisena äidin kehosta.